Honey heppamätsärissä

Lauantaiaamuna 13.9. menin jännityksellä laittamaan hevosia ulos, että onkohan Honey mahtanut edes kuivua vielä yön aikana! Oli se onneksi kuiva ja karvakin oli kuin kiillotettu! Ohut sadeloimi vaan päälle aamupäivän ajaksi, ettei se heti sotki itseänsä laitumella...

Yhdeltätoista alettiin pakkaamaan autoa valmiiksi, suitset, kypärä, harjat, keppihevonen ja mitä muuta tärkeää! Poni laitumelta, loimi pois ja harjaus vielä. Tällä hetkellä mulla ei olekaan vakiotuote Vetrolin Shineä käytössä vaan vaihteeksi jotain muuta. Muistaakseni Equistar on merkki, sellainen oranssi purkki. Ja hyvin tuntuu toimivan tuokin!

Poni traileriin, valojen toimivuuden tarkistus ja matkaan! Se ei onneksi ollut pitkä, noin 40 km. Perillä oltiin juuri siihen aikaan kuin olin suunnitellut, vaikka matkalla aina tuntuu, että tuleekohan kiire.. Perillä valittiin hyvä paikka yhdistelmälle ja käytiin ilmoittautumassa. Sitten vaan keppari kainaloon ja kentän laidalle katsomaan ensimmäistä luokkaa!

Mätsärissä oli hepat jaettu iän mukaan eri luokkiin. Luokkia oli viisi ja Hani oli kolmosessa, jossa kilpaili 5-10-vuotiaat. Hevosia oli muistaakseni ilmoitettu 33 ja Haninkin luokassa oli 8 hevosta!

Ekan luokan jälkeen oli Nellin kohokohta eli keppariluokka. Tällä kertaa ei ollutkaan esteitä vaan keppariratsukot meni aikuisen perässä käyntiä, ravia ja laukkaa! Ja hyvä niin, Nelli tais olla vanhin osallistuja, suurin osa oli paljon pienempiä. Kepparikisaajat saivat kaikki ruusukkeen ja pussukan, jossa oli vihko, kynä, tikkari ja mitähän muuta vielä. Oli hyvä palkinto!


Sitten lähdettiin ottamaan Hania trailerista. Laitoin sille jo trailerissa suitset, sitten ulos harjattavaksi. Lähinnä se oli sellainen yleinen pikasiistiminen, kun poni oli jo puhdas ja harjattu!  Pikkuneiti yritti tikkari suussa pitää Hania kiinni, ei meinannut onnistua...! Poni saatiin kuitenkin edustuskuntoon, sitten lähdettiin odottelemaan oman luokan alkua. Sopivasti siinä olikin toinen arabien omistaja Annelie kävelemässä hepan kanssa (joka oli meidän kanssa samassa luokassa), niin siinähän aika meni leppoisasti englanniksi puhuessa arabeista!

Sitten tuli meidän luokan aika! Meidän luokassa oli tosiaan kahdeksan hevosta: Hani, arabi, kaksi lämminveristä, suomenhevonen, russ, connemara ja vuononhevonen. Ensin käveltiin koko porukka kehää ympäri, sitten mentiin yksitellen. Tuomari arvosteli kuten oikeassakin näyttelyssä, sivulta, edestä ja takaa, sitten käynnissä ja lopuksi ravissa. Hani käyttäytyi ihan hyvi, vähän meinasi seistessä törkkiä mua turvalla, mutta käynti ja ravi sujui oikein mainiosti. Nyt osasin vieläpä juosta oikeassa tahdissa, kotona harjoitellessa sain ponin aika helposti laukalle! Sitten vain odottamaan, että loputkin on arvostelu ja kiertämään kehää porukalla. Tuomarilla olikin vaikea tehtävä, mutta hepat saatiin paremmuusjärjestykseen!

Palkintojen jakaminen aloitettiin häntäpäästä ja jossain vaiheessa ajattelin, että olispa mahtavaa tulla kolmen joukkoon, koska ne ruusukkeet oli isommat! Lopulta olikin enää kolme hevosta jäljellä ja me oltiin yksi niistä! Aika jännittävää, huh. Vaan hiljalleen oli ykköstä lukuunottamatta muut palkittu ja Hani enää ilman palkintoa. Voitettiin luokka, ihan mahtavaa!! Saatiin tosi iso ruusuke ja pussukka, jonka sisällä oli itsetehtyjä hevosnamuja (testattu koko laumalla, maistuu!), Adidas-lippis, pieni ensiapupakkaus ja avainkaulanauha. Melkoinen yllätys oli vielä, kun kävin viemässä numerolapun pois ja hakemassa arvostelulapun, niin saatiin vielä 25 kg:n säkki Black Horsen Balancea!  Ei huono palkinto! Tämä sen takia, ettei näyttelyssä ollut ollenkaan BIS-kehää, niin luokkavoittajat palkittiin paremmin.

Kotimatkalle oli mukava lähteä palkintojen ja hyvinkäyttäytyvän ponin kanssa! Syvä myötätunto oli varikolla niiden osalla, joiden hevoset temppuilivat lastauksessa.. Tiedän tunteen. Kotona olikin kaksi huutavaa arabia, joilla oli kova ikävä ponikaveria!

Arvostelu:
Hyvä tyyppi, lihaksikas takapää, hyvät jalka-asennot.
Käynti: etujalan liikkeet ahtaat käynnissä, hyvä yliastunta. Reipas käynti, kerii edestä.
Ravi: tahdikas.

Monenlaista touhuilua

Thalikilla oon nyt päässyt ratsastelemaan, ollaan lähinnä menty yhtä peltotietä ja kierretty meidän peltoja sen mukaan, kun siellä on pohjat antanut periksi. Aika kuivaa onneksi on, että voi edes jossain mennä! Ruuna rupes mulle esitteleen pyörähdän-kotiinpäin-temppua, niin rupesin pitämään kouluraippaa mukana. Se onkin toiminut ihan hyvin, ei sitä juurikaan tarvitse käyttää, kunhan on mukana! Kannukset on ollut ykkösvaihtoehto, mutta aina ne unohtuu taloon sisälle.. No nyt ne on laitettu saappaisiin kiinni, seuraava lenkki vedetään sitten kannuksilla ja ilman raippaa! Tosin edelleen on mielessä yhden aluevalmentajan sanat eräälle nuorelle, että aina kun mennään maastoon, pitää olla täysi "sotavarustus" päällä, ettei hevonen pääse oppimaan sitä, että se voi esim. kääntyä kotia milloin haluaa tms.


Thalikia oon myös nyt kotona lastannut traileriin, että pääsis pitkästä aikaa maneesille ja paremmille maastoreiteille. Kyllähän se ruuna sinne traileriin menee. Ja sunnuntai-iltana se sinne jäikin tosi hienosti, seisoi pitkiäkin aikoja ihan nätisti. Vaikka itse seisoin lastaussillalla enkä vieressä. Mutta takapuomia ei saa laitettua, silloin se sinkaisee ulos. Välillä rauhallisemmin, välillä vauhdilla. Kyllä voi olla rasittavaa. Umeåssahan se oli helppoa, kun takapuomi kääntyi sivulle, niin ei tarvinut kuin kääntää se taakse ja saada laitettua kiinni. Mutta kun Blomertissa on irroitettava takapuomi. Jos laittais väliseinän paikalleen (mulla on siis 1½ hevosen traileri), niin sitten ne takapuomi "roikkuis", ehkä se saattais olla helpompi nostaa paikalleen. Nyt kun mulla on koko traileriosa käytössä hevosella, niin takapuomi pitää nostaa kokonaan paikalleen, kun se puomi on koko trailerin levyinen.


Treeniä kai se vaatii vaan taas, kun on taukoa ollut. On vaan niin kamalan ärsyttävää, kun on lastausongelmainen hevonen, joka on ollut välillä jo ihan loistava lastattava, niin se heittäytyy aina tauon jälkeen ongelmaiseksi. Kun olis niin kiva harrastaa, kun pystyy. Mutta sitten se kaatuu siihen, että hevonen on inhottava lastata, niin menee maku koko hommasta. Kuulemma mun pitäis lopettaa Thalikin kans harrastaminen ja siirtyä Fionaan, koska se on järkevämpi lastata <--- kotona kuultua..!!



Fiona ei oo tehnyt muuta kuin syönyt ja juoksuttanut kavereita laitumella. Mutta ehkä mun tosiaan pitäis ruveta sillä vaan ratsastamaan, kun tuo ruuna on tollainen, että se haluaa vaan olla kotona!



Honeylla kävin ajamassa yksin pitkästä aikaa, ai että se on hauskaa hommaa! Saa mennä vähän reippaammin, kun ei oo tyttö kyydissä! Ei haittaa pellon pomputkaan ollenkaan, heh heh! Ja se tosiaan nostaa laukan kärryjen edessäkin käskystä! Ajolenkin jälkeen oon yleensä vähän ohjasajanut vielä pihalla. Se tosin olis ehkä fiksumpaa jossain kentällä, kun se on ehkä vähän haahuilua sinne ja tänne muuten.

Thalik, Fiona ja Honey 10.9.2015

Yhtenä päivänä Nelli ratsasti ja poni oli aika porsas. Hyppyä ja pomppua riitti, energiaa oli ihan kamalasti! Sitten vielä lehmätkin tuli aidan viereen hyppelemään, kun käveltiin ohi! Vaan kun on aikuisten poni, niin lenkin jälkeen nappasin Honeylle juoksutusliinan ja juoksuttelin sitä molempiin suuntiin. Ja kyllä toimii!! Oikeasti niin mahtavaa, kun poni on ollut aikuisella koko ikänsä, niin sen kans voi tehdä hyvin samoja juttuja kuin hevosilla ja kaikki käy!

Pesulla 12.9.2015

Perjantai-iltana meillä oli koko kesän päätapahtumaan, Alavieskan heppamätsäriin (joka oli myös ainoa heppamätsäri näillä seuduilla, miksi?!), valmistautuminen! Poni pestiin Cowboy Magic-pesuaineella ja lämpimällä vedellä navetan pihalla. Letku ei ollut häävin pitkä, mutta kyllä se onneksi onnistui! Lopuksi poni kuivattiin ja laitettiin heppakirppikseltä ostettu loistava löytö, prinsessaloimi, päälle! Nukkumaan mennessä kävin vielä ottamassa loimen pois ja suihkuttelemassa selvityssuihketta karvaan. Vaikka toisin pelkäsin, aamulla oli kuiva ja sileäkarvainen poni odottamassa ja se pääsikin loimitettuna viettämään aamupäivää laitumelle...

Thalik ja Honey 13.9.2015

Syksyn alkua

15.8.2015 aamulla aikaisin

Näin se vain aika menee vauhdilla eteenpäin taas. Onneksi saatiin edes vähän nauttia kesäisen lämpimistä keleistä ennen kuin syksy alkoi. Vaikka toisaalta, nyt nämä alle +15 asteen kelit ei tunnu niin pahalta, kun kesälläkään ei paljon lämpimämpää ollut!

Hevoset on tässä välissä ehditty kengittää, tai koskee vain Thalikia. Fionan ja Honeyn kaviot vuoltiin. Koko lauma käyttäytyi hyvin, myös pikkuponi sai kymppi plussan käytöksestä! Kenkiä ei vielä ainakaan laiteta Honeylle, kun ilmankin pärjää!

Hirnuvan Hampaan Marika kävi raspaamassa hevosten hampaat. Thalik hoidettiin ensin, sillä oli hampaat siinä kunnossa kuin pitikin ja ruuna muisti myös käyttäytyä hyvin. Seuraavana vuorossa oli Fiona, jolla oli noin puoli vuotta edellisestä kerrasta. Koska sillä on se hammasongelma.. Joka pitäisi edelleen käydä klinikalla kuvauttamassa, että mikä siellä on vikana. Fiona käyttäytyi vähän huonommin, oikeastaan aika rasittavasti, mutta onneksi ei koko aikaa temppuillut! Marikalla kesti kyllä hyvin hermo tamman kanssa! Eipä sillä, ei siitä hermostumalla olis mitään tullutkaan. Se ongelmahammas ei onneksi nyt ollut mennyt pahemmaksi, mutta ihmeellistä on, että Fionalla on esimerkiksi hammaskiillevaurioita! Ainoana hevosena meillä.. Eivätkä kuitenkaan syö hapotettua heinää, joka voi tuollaista aiheuttaa. Tammalla ehkä vaan on niin huonot hampaat, niinhän meillä ihmisilläkin joillakin.. Itselläni onneksi on hyvät hampaat, vaikka karkki ja limsa maistuu, heh!

Lopuksi otettiin vielä Honeyn hampaat. Sen hampaat hoidettiin edellisessä kodissa keväällä, mutta koska siellä oli huomattu hammaspuutos, oli puhetta, että kannattaa tarkistaa hampaat vielä uudelleen muutaman kuukauden päästä. Muuten hampaat olivatkin hyvässä kunnossa, ja totta tosiaan siellä oli kolo alhaalla! Sain itsekin lampun kanssa katsoa ja kokeilla vielä kädellä sitä puuttuvaa hammasta. Tai tosiasiassa se ei ollut kokonainen hammas, joka puuttui, vaan luultavasti palanen tai puolikas hammas. Ainoa vaan, että yläpuolella olevaa hammasta ei ilmeisesti oltu tasoitettu, vaan siinä oli tosi terävä piikki sen tyhjän kolon kohdalla. Nyt se raspattiin tasaiseksi, niin on helpompi syödäkin!

Perinteisesti kävin myös katsomassa Kalajoella Venetsialaiskisoja. Tarkoitus oli mennä jo perjantaina, mutta mies tarvitsi autoa. Ehkä hyvä niin, silloin oli ollut kisapaikallakin ihan kamala ilma, tuulta ja sadetta! Sunnuntai aamupäivällä oli hyvä ilma, vähän tuuleskeli, mutta aurinko kuitenkin paistoi! Kamerakin mulla oli mukana, mutta se jäi kuitenkin laukun pohjalle.. Nautin vain kisatunnelmasta, kun sain rauhassa katsoa! Paikalla oli myös kolme hevostarvikemyyjää ja kojut tuli kierrettyä tarkasti läpi! Mukaan tarttui ale-rekistä ihana turkoosin sininen Kingslandin vetoketjuhuppari ja ihanan paksut Kingslandin ratsastussukat. Hevostarvikeyrittäjiä on mukava tukea, kun niitä ei täällä meillä päin ole paljoa.

Viikonloppuna oltiin myös Nellin kans katsomassa estekisoja ja pikkuneiti pääsi keppariluokkaan Isabellansa kanssa. Kaikki sai palkinnot ja sekös oli mukavaa! Paikalla oli myös hevostarvikekirppis, löydettiin sieltä Honeylle punainen satulahuopa ja vaaleanpunakivinen otsapanta, joka vaikuttais menevän ainakin kummallekin meidän tammoille! Honey on ilmoitettu heppamätsäriin, nyt vain jännitetään, järjestetäänkö sitä. Että tuliko tarpeeksi osallistujia! Siellä on myös samalla kepparikisat.

Thalik on päässyt nyt vähän lenkkeilyn makuun taas. Eilen se otti varmaan ekaa kertaa kunnon alkuverkat ennen ratsastusta. Fiona nimittäin aina rupeaa ajamaan kavereitaan poispäin, kun menen hakemaan lenkkeilykaveria. No Honeyhan ei siihen retkuun mene eikä ruunakaan yleensä, mutta  tällä kertaa kävi toisin. 20 min Thalik juoksi ympäri laidunta, kunnes se vähän väsähti! Honey käveli mun perässä, ihan kuin sanoakseen, että minä voin lähteä! Mulla vaan ei ollut tarpeeksi vaatetta ajohommiin ja tarkoitus oli ajaa vasta Thalikin ratsastuksen jälkeen. Enkä halunnut luovuttaa! Fionakin kyllästyi jo aiemmin, mutta ruuna se vaan jatkoi juoksemistaan. Lenkillä oli kyllä sitten aika mukava ja rento hevonen, heh heh! Tämä vaan venytti mun aikataulua niin, että Honey jäi ajamatta, kun piti lähteä hakemaan Nelliä hoidosta.

Kepparikisaajat kunniakierroksella!