Lauantaiaamuna 13.9. menin jännityksellä laittamaan hevosia ulos, että onkohan Honey mahtanut edes kuivua vielä yön aikana! Oli se onneksi kuiva ja karvakin oli kuin kiillotettu! Ohut sadeloimi vaan päälle aamupäivän ajaksi, ettei se heti sotki itseänsä laitumella...
Yhdeltätoista alettiin pakkaamaan autoa valmiiksi, suitset, kypärä, harjat, keppihevonen ja mitä muuta tärkeää! Poni laitumelta, loimi pois ja harjaus vielä. Tällä hetkellä mulla ei olekaan vakiotuote Vetrolin Shineä käytössä vaan vaihteeksi jotain muuta. Muistaakseni Equistar on merkki, sellainen oranssi purkki. Ja hyvin tuntuu toimivan tuokin!Poni traileriin, valojen toimivuuden tarkistus ja matkaan! Se ei onneksi ollut pitkä, noin 40 km. Perillä oltiin juuri siihen aikaan kuin olin suunnitellut, vaikka matkalla aina tuntuu, että tuleekohan kiire.. Perillä valittiin hyvä paikka yhdistelmälle ja käytiin ilmoittautumassa. Sitten vaan keppari kainaloon ja kentän laidalle katsomaan ensimmäistä luokkaa!
Mätsärissä oli hepat jaettu iän mukaan eri luokkiin. Luokkia oli viisi ja Hani oli kolmosessa, jossa kilpaili 5-10-vuotiaat. Hevosia oli muistaakseni ilmoitettu 33 ja Haninkin luokassa oli 8 hevosta!
Ekan luokan jälkeen oli Nellin kohokohta eli keppariluokka. Tällä kertaa ei ollutkaan esteitä vaan keppariratsukot meni aikuisen perässä käyntiä, ravia ja laukkaa! Ja hyvä niin, Nelli tais olla vanhin osallistuja, suurin osa oli paljon pienempiä. Kepparikisaajat saivat kaikki ruusukkeen ja pussukan, jossa oli vihko, kynä, tikkari ja mitähän muuta vielä. Oli hyvä palkinto!
Sitten lähdettiin ottamaan Hania trailerista. Laitoin sille jo trailerissa suitset, sitten ulos harjattavaksi. Lähinnä se oli sellainen yleinen pikasiistiminen, kun poni oli jo puhdas ja harjattu! Pikkuneiti yritti tikkari suussa pitää Hania kiinni, ei meinannut onnistua...! Poni saatiin kuitenkin edustuskuntoon, sitten lähdettiin odottelemaan oman luokan alkua. Sopivasti siinä olikin toinen arabien omistaja Annelie kävelemässä hepan kanssa (joka oli meidän kanssa samassa luokassa), niin siinähän aika meni leppoisasti englanniksi puhuessa arabeista!
Palkintojen jakaminen aloitettiin häntäpäästä ja jossain vaiheessa ajattelin, että olispa mahtavaa tulla kolmen joukkoon, koska ne ruusukkeet oli isommat! Lopulta olikin enää kolme hevosta jäljellä ja me oltiin yksi niistä! Aika jännittävää, huh. Vaan hiljalleen oli ykköstä lukuunottamatta muut palkittu ja Hani enää ilman palkintoa. Voitettiin luokka, ihan mahtavaa!! Saatiin tosi iso ruusuke ja pussukka, jonka sisällä oli itsetehtyjä hevosnamuja (testattu koko laumalla, maistuu!), Adidas-lippis, pieni ensiapupakkaus ja avainkaulanauha. Melkoinen yllätys oli vielä, kun kävin viemässä numerolapun pois ja hakemassa arvostelulapun, niin saatiin vielä 25 kg:n säkki Black Horsen Balancea! Ei huono palkinto! Tämä sen takia, ettei näyttelyssä ollut ollenkaan BIS-kehää, niin luokkavoittajat palkittiin paremmin.Kotimatkalle oli mukava lähteä palkintojen ja hyvinkäyttäytyvän ponin kanssa! Syvä myötätunto oli varikolla niiden osalla, joiden hevoset temppuilivat lastauksessa.. Tiedän tunteen. Kotona olikin kaksi huutavaa arabia, joilla oli kova ikävä ponikaveria!
Arvostelu:
Hyvä tyyppi, lihaksikas takapää, hyvät jalka-asennot.
Käynti: etujalan liikkeet ahtaat käynnissä, hyvä yliastunta. Reipas käynti, kerii edestä.
Ravi: tahdikas.
