maanantai 29. kesäkuuta 2015

Honeyn kanssa tutustelua


Täytyykin muuten heti mainita, että eihän tämä nyt ihan täysin minun oma poni ole, vaan osasyyllinen siihen on tuo meidän 5-vuotias tyttö! Ei tosin olla päästy sopuun omistajasta, Nellin mielestä se on täysin hänen poninsa, mutta paperilla se on kyllä mun, heh heh! Josko me saatais kuitenkin poni sovussa hoidettua - ja toki minulla aikuisena on täysi vastuu ja valta.

Ensimmäisenä aamuna hepat sai olla vähän pidempään sisällä, koska en halunnut laittaa niitä ulos normaalisti ennen aamunavettaa. Halusin siis vähän vahtia, mitä laitumella tapahtuu! Vein ensimmäisenä pihalle Thalikin ja sen perään Honeyn. Ruuna oli aivan innoissaan, että mikäs ihana pikkutyttö tämä on - Honey taasen katsoi, että onpas ihanan paljon ruokaa ja lähti syömään!

Kun parivaljakko oli hetken ollut laitumella hyvin sopuisasti, hain sekaan vielä Fionan. En halunnut aiheuttaa Honeylle liian ahdistavaa tilannetta, jossa kaksi isoa hevosta olis tunkenut sen lähelle koko ajan! Vaan kun Fiona tuli laumaan, Thalik totesi, että ehei, tämä on mun poni! Fiona pääsi ihan ohimennen haistamaan ja vinkaisemaan pikkutammalle, niin Thalik ajoi sen heti pois! Fiona sai lähettyvillä olla, mutta ei kosketusetäisyydellä!

Ensimäisenä iltana otin Thalikin ensimmäisenä talliin, että tammat saisi vielä rauhassa tutustella. Mutta Fionalle poni olikin ilmaa, kun rakas ruuna vietiin pois! Siinä se fiksu arabialainen juoksi edestakaisin aidanviertä ja huusi suuren rakkautensa perään..! Poni katseli vähän ihmeissään, että mitäs nyt?!

Näin mentiin pari ensimmäistä päivää, mutta hiljalleen myös Fiona sai oikeuden mennä tutustumaan Honeyyn paremmin! Tosin aina, jos tammat päätyi vinkaisemaan toisillensa, Thalik näytti heti pahaa ilmettä Fionalle ja käski sitä kauemmas! Naurettiinkin, että se, miten Thalik katsoo ja kohtelee Honeya, on kuin emätamma varsaansa!


Siinä mielessä täytyy sanoa, että odotukset olivat aika kovat, että hevoset suhtautuvat poniin hyvin, koska Thalik on ollut sekä edellisessä kodissaan (10 vuotta sitten) ja meidän aikana shettiksen kanssa. Fionalla taasen on ollut pieni issikka kaverina, joten en uskonut senkään ponia moittivan. Tosin valehtelisin, jos väittäisin, ettei pieni pelko olisi ollut siinä, että hepat on tosi törkeitä ponia kohtaan. 

Tällä hetkellä en ole vielä kertaakaan nähnyt Thalikin katsovan Honeya rumasti, mutta Fiona ja Honey menevät välillä peräkanaa juoksujalkaa. En vain ole päässyt perille siitä, että onko se leikkimistä vai jonkin sortin nokittelua!

Ajamassa kävin Honeylla ekan kerran, kun se oli ollut meillä viisi päivää. Vaikkakin Nelli olisi heti ekana aamuna halunnut jo ratsastamaan! Tyttö oli hoidossa, niin oli hyvä käydä rauhassa testaamassa. Valjaat olivat suoraan soppelit tammalle, oli kiva kun ei tarvinut suuremmin säädellä mitään! Meillä kävi niin hieno tuuri, että löysin aika läheltä pikalukkovaljaat ja -kärryt. Ai että niillä on mukava ajaa ja helppo valjastaa!

Ekalla ajolenkillä Honey oli tosi reipas! Se olisi halunnut vain ravata ja ravata ja ravata! Olin ihan innoissani, niin reipas ja rohkea se oli! Toisella kerralla Nellikin oli mukana. Silloin se vähän mennessä kiemurteli ja yritti kääntyillä, mutta uskoi kyllä hyvin aika pieniä kehoituksia jatkaa eteenpäin! Tällä kertaa oli malttia myös kävellä paremmin. Ja kotiapäin tullessa ei kiemurrellut yhtään, heh! Nähtiin myös pellolle jätetty traktori, sitä kyllä katsottiin ihmeissään, mutta jatkettiin silti matkaa. Kääntymispaikalla oli hirmu pehmeä maa, kärryt rupes upottamaan ja poni pinkaisi isolla loikalla matkaan. Nelli vähän säikähti, mutta ymmärsi, kun selitin, miksi Honey niin teki. Pikkutamma heitti vielä ilopukit, kun pääsi taas kovemmalle alustalle!


Nelli on myös kerran ratsastanut Honeylla. Satulan mahavyö oli odotettavasti pitkä, mutta tallista ei löytynyt tietenkään lyhyempääkään. Laitoin sitten paksun karvapehmusteen vähän avittamaan asiaa! Ja 40 cm vyö meni tilaukseen..! Poni toimi hyvin, tyttöä vähän jänskätti pienen pienet askeleet - onpa yllättävää, että Thalikilla ratsastamiseen tottuneelle shettis tuntuu vähän hassulle alkuun! Käveltiin vain ympäri pihaa, jahka saadaan lyhempi satulavyö, niin voi vähän liikkua kauemmaskin!



torstai 25. kesäkuuta 2015

She is finally here!! Honey has arrived!



Minä olen aina halunnut omaa ponia. Ihan pienestä pienestä tytöstä asti! Ja viimein, viime torstaina, mun 35-synttäripäivänä HÄNTÄ odotettiin koko päivä! Ja pitkän odotuksen jälkeen, klo 22 illalla, ajelin naapurikaupunkiin hakemaan hänet kotiin. Honeylla takana oli pidempi päivä - se ehti ottaa kolmen eri trailerin kyytiä päivän aikana ja matkaa taisi kertyä noin 645 km.

Ensimmäisen viestin Honeysta sain 12.3.2015 Olin vuosia seurannut myytäviä poneja ja rehellisyyden nimissä sopivia ehdokkaita ei kovin monesti kohdille osunnut. Sovin shettiksiä kasvattavan tuttuni kanssa, että hän saa kuulostella, mikäli meidän kriteereihin sopiva poni löytyisi. Eikä siihen kauan mennyt, kun viesti tuli, että nyt teille olisi tarjolla tällainen poni!

Siitä alkoi kova viestittely ponin omistajan kanssa ja kyllähän se aika nopeaa selvisi, että tämä poni me halutaan! Vaikein vaihe vaan oli vielä edessä - kyyti! Meillä itsellä ei ollut mahdollisuuksia lähteä hakemaan ponia, kun se ei olisi aamu- ja iltanavetan välissä onnistunut millään ajamisella. Monia kyytejä meni pieleen, kunnes viimein ihan sattumalta selvisi, että yksi tuttu oli lähdössä hakemaan tammaa astutuksilta ja suunta oli aika lähelle ponia! Honeyn omistaja onneksi suostui viemään ponin vastaan, näin kaikki sopi viimein yhteen!

Torstaina sitten jännitettiin ensin ponin siirtymistä issikkatallille odottamaan seuraavaa kyytiä. Sieltä kuski sitten soittikin, että ei me tätä ponia tuoda teille.. Hyvä, etten hypännyt samantien autoon ja lähtenyt itse hakemaan! Säikähdin ihan hirveästi, että kokenut kyytiläinen olikin laittanut ranttaliksi.. "Tämä on niin söpö, että taidetaan viedä se omaan talliin!" Lievä helpotuksen huokaus!! Sitten yritettiin viettää päivää kiltisti, onneks mun isä ja veli kävi kakkukahveilla, niin meni aika nopeammin! Illalla sitten sain soiton, että määränpää lähestyy, joten hyppäsin auton rattiin. Mies vaihtoi vielä juuri ennen lähtöä traileriin kesärenkaat, hyvissä ajoin, heh heh! Mulla ei ollut kuin 30 km matkaa ajella ponia vastaan, taisin päästä helpoimmalla koko hommassa! Siellä sitten vaihdettiin trailerista toiseen pieni, suloinen tamma, joka ei ollut moksiskaan maiseman vaihdosta eikä pitkästä matkasta. Samalla moitteen sana, älkää nyt hyvät ihmiset kaahatko siellä trailerikuskien eteen, vaikka kuinka olisi kiire mökille.. Ei ollut kuskilla ollut helpot paikat, kun ihmiset ajoi juhannuskiireissään miten sattuu.

Joskus puoli yhdentoista aikaan illalla olin sitten ponin kanssa kotona! Honey tuumasi vain, että nami, nurmikolle syömään! Siitä sitten talliin ja hain hevosetkin sisälle ihmettelemään uutta tulokasta! Thalik oli ihan nätisti, se oli jo heti vähän ihastuneen oloinen! Fionaa jännitti kovasti, että mikä tuo kääpiö on?!

Kiitos kaikille asianomaisille Honeysta ja kyydeistä, yritän ehtiä jossain välissä kertomaan, miten kotiutuminen on alkanut!