Edellispäivänä kasasin tavarat valmiiksi: suitset, silat ja ohjat. Siloihin vaihdoin puhtaan silatyynyn, sininen pesuun ja punainen paikalle! Ostin Terhiltä ohjasajo-ohjat keväällä, mutta ne olikin hurjan pitkät! Hevosen kanssa varmasti hyvät, mutta shettiksen kanssa ehkä haastavat.. Päädyin ottamaan Honeyn nahkaiset ajo-ohjat, ne on ehkä helpompi käsitellä, kun sitä mittaa ei ole liikaa!
Aamulla sitten navetan jälkeen pikainen aamupala, traileri auton perään ja ponia hakemaan laitumelta. Tavarat autoon ja menoksi! Mennessä piti vielä ajaa pankkiautomaatille nostamaan rahaa, olin jotenkin ajatuksissani kuvitellut, että maksetaan tilille kurssi, niin en ollut aiemmin sitten hakenut käteistä. Onneksi kerkesin perille myöhästymättä!
Kurssi aloitettiin teorialla. Mentiin vähän historiaa läpi, mitä, miksi, milloin. Millaisilla varusteilla ja muuta aiheeseen liittyvää. Sitten syötiin eväät ja alettiin arpomaan, mikä hevonen osallistuu millaisilla varusteilla! Ekassa ryhmässä oli puoliverinen, jolle laitettiin cavesson ja toisena shettis, jolla mentiin ensin ground ridingia maastakäsin ratsastusohjilla ja sen jälkeen ihan ohjasajaen pitkillä ohjilla. Meidän ryhmässä minä ajoin Honeya pitkillä ohjilla takaa ja toisena oli suomenhevonen cavessoneilla. Jos on muitakin kuin minä, joka ei ollut ennen kuullut sanaa cavesson, niin se on samatyylinen kuin kapsoni, mutta nahkainen! Siinä on turvan päällä lenkkejä, joihin taluttimen voi laittaa kiinni eri kohtaan, riippuen siitä mitä tekee.
Käytännön osuuden aikana ukkonen rupesi jyrähtelemään isosti ja oli aika yllättävää, että Honey vähän säikkyi sitä. Vai säikyinkö minä ja poni perässä? Lopuksi rupesi satamaan ja kentältä tallille kävellessä sitä vettä tuli ihan kunnolla! Aika hyvä ajoitus sateella kerrankin! Sitten vaan tavarat kasaan, poni kyytiin ja kotia kohti, että ehti ruoanlaitolle ja iltalypsylle!
Tuike halusi kurssilla tartuttaa meihin innostuksen ground workingiin. Ilmeisesti jonkinlainen innostus on nyt tartutettu, koska ostin ajopiiskan.. Se on pidempi kuin kouluraippa, niin ylettää paremmin antamaan merkkiä maastakäsin. Eilen illalla menin myös hevoset läpi raipalla, silittelin päästä häntään ja totesin, että raippa ei ole meidän polleille ongelma, eli ne eivät pelkää sitä! Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin!