Kesää odotellessa...

Ei se kesä odottamalla taida tulla, eikä ollenkaan - ainakaan kelien puolesta!

Thalikin ja Fionan kesä on kulunut laitumella. Nellin kans ollaan vain liikutettu Hania, josko tilanne muuttuis, kun päivähoito alkaa! Thalik ainakin kaipais edelleen painonpudotusta, mutta se vaatis varmaan aika paljon liikuntaa, kun ei se moneen vuoteen ole edes saanut kivennäisten lisäksi mitään väkirehua.. Onneksi se edes vähän innostuu juoksemaan ja leikkimään laitumella!

Hanille saatiin se lyhyempi satulavyö, niin Nellikin pääsi ratsastamaan! Lähdettiin heti peltotielle kävelemään, ettei jääty pihaan pyörimään. Hani oli alkuun jopa hieman pöllöenergian vaivaama, mutta rauhoittui hiljalleen. Onneksi pieni ratsastaja ei säikähtänyt, vaikka poni ei aivan neljällä jalalla rauhallisesti kävellyt! Lenkin jälkeen pihalla kokeiltiin myös ravia, siitä sai Nellikin hyvät naurut, kun pikkuponi tikitti niin kovasti! Hyvin meni onneksi. Yksi ilta ajolenkin jälkeen tyttö ratsasti ilman satulaa ponin laitumelle, toki talutin. Ei onneksi luistanut selkä kovasti, vaan yllättävän hyvin siinä Nelli pysyi.

Hanissa on meidän laitumet ruvennut näkymään, eli massaa on tullut.. No siltä ei voi välttyä! Pikkutamma on ilman kenkiä ja tässä kengittäjää odotellessa olen miettinyt kovasti, mitä sen kans tehdään.. Käytiin nimittäin yksi ilta ajamassa tuossa tiellä, mutta ei siinä Hanin jalat kärsi kuin kävellä. Ja käynnissäkin kaviot oli kuluneet kuin olisi raspattu reunat! Mutta sitten taas toisaalta, en minä Thalikiakaan juoksuttais tuossa tiellä, on se kuitenkin sen verran kova ja kivinen. Että ehkä selvitään vielä ilman kenkiä, kun pysytään vaan peltotiellä ja kohtahan on pelloillakin helpompi ajaa, kun on toinen rehusato tehty. Jos siis löytyy kuivaa peltoa!

Pitäisi käydä hakemassa Hanille sadeloimi. Tilasin sille jo Bucasin ihanan pinkin sadeloimen, mutta sitten sain viestin, että se onkin varastosta loppu. Tehtaaltakaan ei saa. Eikä mistään muusta nettikaupasta. Yhtä huono tuuri kuin viime vuonna Fionan sadeloimen kanssa, silloinkin piti tyytyä Bucasilta toiseen väriin, mitä alunperin tilasin. Argh! Kävin Seinäjoella Terhin kanssa viettämässä ystäväpäivää ja käytiin Hööksissä, oltiin Nellin kans valkattu kuvastosta loimikin. No sinne ei ollut sitä ehtinyt vielä tulla eikä edellisen kuvaston sadeloimeakaan ollut sopivaa kokoa enää jäljellä!

Saariselta sain melkein kotiinkuljetuksena Horse Comfortin hybriditakin muutama viikko sitten, niin meinasin, että pitäisi enemmän kannattaa heidän firmaansa. Viime vuosina se on vähän jäänyt, kun netistä on niin helppo tilata! Josko tällä viikolla saisi käytyä heiltä katsomassa sopivan loimen, ponikin on mitattu valmiiksi, heh! Toisaalta Fiona tarvis highneck-sadeloimea, se RainBuster Pro niin houkuttelisi.. Harmi, ettei sitä saa tällä hetkellä kuin tummansinisenä!

Onko muut kohdannut samaa ongelmaa kuin minä, että Hevoshullu-kalenteria ei ole löytynyt.. Kysyin sitä Hevoshullustakin, niin eivät kuulemma enää valmista sitä. Ihan paska juttu! Mulla on 90-luvulta asti ollut Hevoshullu-kalenteri tallipäiväkirjana ja nyt sitä ei sitten enää saa. Mitä ihmettä mä ostan tilalle?!

Poniagilitykisoissa

Nelli ja Honey "pötkyläesteellä"

Sunnuntaina startattiin Honeyn kanssa shettisten käyttökisoihin, joissa osallistuttiin agilitykilpailuun. Päivään oli valmistauduttu vähän harjoittelemalla (ponilla onneksi oli enemmän kokemusta), vaihtamalla traileriin purut ja pakkaamalla sekä ponin tarvikkeet valmiiksi että hevostarvikekirppikselle menevät varusteet. Aamupäivällä tarvi vain nostella kaikki kyytiin ja lähteä kohti kisoja!

Nelli ja Honey hyppyesteellä

Perillä katsottiin, että Honeylla on kaikki ok ja vietiin sitten kirppistarvikkeet omalle paikalleen. Sitten menikin monta tuntia katsoessa kisoja, jännittäessä, kävellessä edestakaisin, kiertämässä kirppistavaroita ja taas odottaessa! Nellillä meinas ihan pikkiriikkisen mennä hermot, kun olisi tietenkin halunnut heti kisaamaan ja varsinkin tyhjentää palkintopöydä!

Hapsueste

Viimein oli viimeinenkin ohjasajoluokka ohi ja käyttöchampionien valinta ja me haettiin Honey trailerista. Tamma saa kyllä hyvät pisteet odottelemisesta, hyvin jaksoi olla! Saatiin onneksi ponille kiinnipitäjä rataan tutustumisen ajaksi. Ensin oli hapsueste, sitten hulahulavanne, jonka läpi mini agilityssä meni lapsi ja senior agilityssä poni. Seuraavaksi puomikuja, sitten sininen "pötkyläeste", pujottelu ja lopuksi hyppyeste. Nelli juoksi ominpäin pari kertaa radan läpi, taisi olla tytölle kisojen hauskin osuus, heh heh!

Hulahulavanne

Nellin ja Honeyn rata meni hyvin ja meillä kaikilla kolmella oli hauskaa! Palkintojenjaossa pari tuli neljänneksi yhdeksästä osallistujasta, mikä meni mielestäni tosi hienosti! Itseasiassa neljä ensimmäistä oli viiden sekunnin sisällä, että kovaa oli kilpailu! Harmi, että meidän minihandleri oli jo sen verran väsynyt, että kun kolme ekaa sai pokaalin, niin tottahan se "pelkän" ruusukkeen saanti harmitti neitiä..

Puomikuja

Sitten odotettiin levottoman ponin kanssa lisää! Viimein tuli meidän luokan aika ja minä pääsin vuorostani Honeyn kanssa radalle! Meillä meni vähän aikaa siinä vannetehtävässä, kun jäin ehkä turhan paljon kehumaan ponia suorituksesta ja sitten se sininen "pötkyläeste" oli paha! Siinä oli välissä vain ihan pieni rako, niin siinä vähän hypittiin pystyyn ja tuumailtiin, ennenkuin mentiin isolla loikalla läpi. Hyppyeste oli hirveän ison tuntuinen, joten heti pujottelun jälkeen heitin narun löysälle ja sanoin ponille, että vauhti päälle, nyt juostaan! Ja sitten hypättiin kovaa ja korkealta!

"Pötkyläeste"

Me sijoituttiin samaan malliin neljänneksi, kuudesta osallistujasta. Saatiin myös palkinnoksi ruusuke, josta näkee kuvankin perusteella, että taisin olla aika tyytyväinen, hih! Sitten vain pakkaamaan poni autoon ja keräämään jääneet kirppistavarat mukaan. Oli onneksi jotain tavaroita mennytkin ja sain ihan hyvin rahaa. Vaan kävi perinteisesti, että rahaa meni enemmän kuin tuli! Todellinen löytö oli minichapsit Nellille, ne tais maksaa vain kaksi euroa. Sitten ostettiin Honeylle nätti fleeceloimi, nahkainen rintaremmi sekä punaiset valjaspehmuste että ristirintaremmi.

Pujottelemassa, kuva Inka Heinistö

Kotona ei ehditty kuin ottaa poni kyydistä, jolla olikin hurja kiire laitumelle, jossa kaverit odotti yhtä innoissaan ja huutaen! Iltanavetan jälkeen sitten siivottiin traileri ja tyhjennettin auto. Pitkä kisapäivä, mutta kivaa oli ja toivottavasti ensi kesänä uskalletaan startata agilityn lisäksi myös ohjasajossa, lasten ratsastusluokassa ja ehkä valjakkoajossakin?!

Kunnon hyppy!

Kuvista kiitos Seija Paananen ja Inka Heinistö!
Kiitos myös Satulle, joka lahjoitti oman hevosenpääpokaalinsa Nellille. Autolle kävellessä mun perässä oli itku silmässä kävelevä tyttö, mutta kotimatkalla oli iloinen tyttö! Pokaali oli koko ajan kädessä, seuraavan päivän aamupalallekin se piti ottaa mukaan!

Ajamista ja agilityä

Meidän hevosteluarki on sisältänyt tallihommien lisäksi Honeylla ajoa ja poniagilityä! Ajaminen on niin mukavaa, kun se voidaan tehdä Nellin kanssa yhdessä eikä tarvitse miettiä, että mihin lapsen saa siksi aikaa, että pääsee ponia liikuttamaan! Toista se on hevosen kanssa ja tässä nyt kävi vähän niinkuin arvelinkin, että kun poni tulee kotiin, niin se on siitä lähtien talon käyttöhevonen! Tai se, joka liikkuu eniten! Honeylla on hirveästi energiaa kärryjen kanssa, ihanaa ajaa ponilla, joka ei matele ja kysy koko ajan, että onko pakko. Ennemmin joutuu hillitsemään vähäsen, että eipäs nyt koko aikaa juosta noin kovasti!

Poniagility aloitettiin kotona ihan hillitysti muutamalla puomilla, joita Nelli talutti yli ja välistä ja kiertäen ja miten nyt niitä vaan voi mennä. Eilen käytiin sitten naapurikaupungissa maneesilla poniagilitytreeneissä! Siellä päästiin menemään kunnon esteitä ja huomaamaan, että kyllä Honey osaa! Pujoteltiin tötsiä, mentiin hapsuverhon läpi, kiivettiin silta, laitettiin etujalkoja renkaaseen, käveltiin ja juostiin pressun yli ja sitten oli vielä puomien kans kiertämistä ja peruuttamista. Minä menin ensin, että näkee, miten tamma suhtautuu esteisiin. Sen jälkeen Nelli pääsi kokeilemaan. Laitettiin Honeylle meidän Olga-mustaterrierin vanha näyttelyhihna (joka oli sopivan lyhyt) Nellille talutusnaruksi ja minä talutin toiselta puolelta avustajana. Hyvin Nellikin sai ponin menemään, vaikka taisi vähän pikkutammalla olla energiaa ja vauhtia! Rengas oli meille se vaikein este, kyllä Honey selvästi tiesi mitä tehdä, mutta piti vähän kiertää ja kaartaa. Pitänee kaivella varastosta rengas, että saa kotonakin harjoitella sitä! Nellille kyllä sanoin, että nyt kun tiedetään, millaisia esteitä on, niin voidaan kotiakin rakennella agilityesteitä!

On muuten ihanaa kulkea hevosen (tai tässä tapauksessa ponin) kanssa trailerilla, kun ei tarvitse miettiä mitään lastausongelmia! Nellille vaan poni, vieppäs kyytiin ja itse saa sulkea luukut rauhassa. Myöskin ulos ottaessa poni odottaa nätisti autossa, eikä yritä rempoa väkisin ulos. Kotona totesinkin miehelle, että taidetaankin tästä lähtien kulkea vain Honeyn kanssa, kun se on niin paljon helpompaa!

Kotia tullessa eilen olikin Thalikilla ja Fionalla kova ikävä Honeya! Liekö luulivat, että viedään se jo pois. Kova huutokuoro odotti ponia ja laitumella otettiin sitten porukalla ilo irti!

Heidi muuten askarteli meille uuden bannerin, kiitos taas!!!