Ajamista ja agilityä

Meidän hevosteluarki on sisältänyt tallihommien lisäksi Honeylla ajoa ja poniagilityä! Ajaminen on niin mukavaa, kun se voidaan tehdä Nellin kanssa yhdessä eikä tarvitse miettiä, että mihin lapsen saa siksi aikaa, että pääsee ponia liikuttamaan! Toista se on hevosen kanssa ja tässä nyt kävi vähän niinkuin arvelinkin, että kun poni tulee kotiin, niin se on siitä lähtien talon käyttöhevonen! Tai se, joka liikkuu eniten! Honeylla on hirveästi energiaa kärryjen kanssa, ihanaa ajaa ponilla, joka ei matele ja kysy koko ajan, että onko pakko. Ennemmin joutuu hillitsemään vähäsen, että eipäs nyt koko aikaa juosta noin kovasti!

Poniagility aloitettiin kotona ihan hillitysti muutamalla puomilla, joita Nelli talutti yli ja välistä ja kiertäen ja miten nyt niitä vaan voi mennä. Eilen käytiin sitten naapurikaupungissa maneesilla poniagilitytreeneissä! Siellä päästiin menemään kunnon esteitä ja huomaamaan, että kyllä Honey osaa! Pujoteltiin tötsiä, mentiin hapsuverhon läpi, kiivettiin silta, laitettiin etujalkoja renkaaseen, käveltiin ja juostiin pressun yli ja sitten oli vielä puomien kans kiertämistä ja peruuttamista. Minä menin ensin, että näkee, miten tamma suhtautuu esteisiin. Sen jälkeen Nelli pääsi kokeilemaan. Laitettiin Honeylle meidän Olga-mustaterrierin vanha näyttelyhihna (joka oli sopivan lyhyt) Nellille talutusnaruksi ja minä talutin toiselta puolelta avustajana. Hyvin Nellikin sai ponin menemään, vaikka taisi vähän pikkutammalla olla energiaa ja vauhtia! Rengas oli meille se vaikein este, kyllä Honey selvästi tiesi mitä tehdä, mutta piti vähän kiertää ja kaartaa. Pitänee kaivella varastosta rengas, että saa kotonakin harjoitella sitä! Nellille kyllä sanoin, että nyt kun tiedetään, millaisia esteitä on, niin voidaan kotiakin rakennella agilityesteitä!

On muuten ihanaa kulkea hevosen (tai tässä tapauksessa ponin) kanssa trailerilla, kun ei tarvitse miettiä mitään lastausongelmia! Nellille vaan poni, vieppäs kyytiin ja itse saa sulkea luukut rauhassa. Myöskin ulos ottaessa poni odottaa nätisti autossa, eikä yritä rempoa väkisin ulos. Kotona totesinkin miehelle, että taidetaankin tästä lähtien kulkea vain Honeyn kanssa, kun se on niin paljon helpompaa!

Kotia tullessa eilen olikin Thalikilla ja Fionalla kova ikävä Honeya! Liekö luulivat, että viedään se jo pois. Kova huutokuoro odotti ponia ja laitumella otettiin sitten porukalla ilo irti!

Heidi muuten askarteli meille uuden bannerin, kiitos taas!!!