She is finally here!! Honey has arrived!

Minä olen aina halunnut omaa ponia. Ihan pienestä pienestä tytöstä asti! Ja viimein, viime torstaina, mun 35-synttäripäivänä HÄNTÄ odotettiin koko päivä! Ja pitkän odotuksen jälkeen, klo 22 illalla, ajelin naapurikaupunkiin hakemaan hänet kotiin. Honeylla takana oli pidempi päivä - se ehti ottaa kolmen eri trailerin kyytiä päivän aikana ja matkaa taisi kertyä noin 645 km.

Ensimmäisen viestin Honeysta sain 12.3.2015 Olin vuosia seurannut myytäviä poneja ja rehellisyyden nimissä sopivia ehdokkaita ei kovin monesti kohdille osunnut. Sovin shettiksiä kasvattavan tuttuni kanssa, että hän saa kuulostella, mikäli meidän kriteereihin sopiva poni löytyisi. Eikä siihen kauan mennyt, kun viesti tuli, että nyt teille olisi tarjolla tällainen poni!

Siitä alkoi kova viestittely ponin omistajan kanssa ja kyllähän se aika nopeaa selvisi, että tämä poni me halutaan! Vaikein vaihe vaan oli vielä edessä - kyyti! Meillä itsellä ei ollut mahdollisuuksia lähteä hakemaan ponia, kun se ei olisi aamu- ja iltanavetan välissä onnistunut millään ajamisella. Monia kyytejä meni pieleen, kunnes viimein ihan sattumalta selvisi, että yksi tuttu oli lähdössä hakemaan tammaa astutuksilta ja suunta oli aika lähelle ponia! Honeyn omistaja onneksi suostui viemään ponin vastaan, näin kaikki sopi viimein yhteen!

Torstaina sitten jännitettiin ensin ponin siirtymistä issikkatallille odottamaan seuraavaa kyytiä. Sieltä kuski sitten soittikin, että ei me tätä ponia tuoda teille.. Hyvä, etten hypännyt samantien autoon ja lähtenyt itse hakemaan! Säikähdin ihan hirveästi, että kokenut kyytiläinen olikin laittanut ranttaliksi.. "Tämä on niin söpö, että taidetaan viedä se omaan talliin!" Lievä helpotuksen huokaus!! Sitten yritettiin viettää päivää kiltisti, onneks mun isä ja veli kävi kakkukahveilla, niin meni aika nopeammin! Illalla sitten sain soiton, että määränpää lähestyy, joten hyppäsin auton rattiin. Mies vaihtoi vielä juuri ennen lähtöä traileriin kesärenkaat, hyvissä ajoin, heh heh! Mulla ei ollut kuin 30 km matkaa ajella ponia vastaan, taisin päästä helpoimmalla koko hommassa! Siellä sitten vaihdettiin trailerista toiseen pieni, suloinen tamma, joka ei ollut moksiskaan maiseman vaihdosta eikä pitkästä matkasta. Samalla moitteen sana, älkää nyt hyvät ihmiset kaahatko siellä trailerikuskien eteen, vaikka kuinka olisi kiire mökille.. Ei ollut kuskilla ollut helpot paikat, kun ihmiset ajoi juhannuskiireissään miten sattuu.

Joskus puoli yhdentoista aikaan illalla olin sitten ponin kanssa kotona! Honey tuumasi vain, että nami, nurmikolle syömään! Siitä sitten talliin ja hain hevosetkin sisälle ihmettelemään uutta tulokasta! Thalik oli ihan nätisti, se oli jo heti vähän ihastuneen oloinen! Fionaa jännitti kovasti, että mikä tuo kääpiö on?!

Kiitos kaikille asianomaisille Honeysta ja kyydeistä, yritän ehtiä jossain välissä kertomaan, miten kotiutuminen on alkanut!