Blogitarina

Papu & Thalik, en muista milloin kuvattu!

Sain tämän blogitarina-haasteen Pikkuponin Päiväkirja-blogista! Ideana on kertoa oman blogin synnystä ja kehityksestä sekä merkittävimmistä taitekohdista.

Minun blogini sai alkunsa ensimmäisen hevoseni Johnnyn kotisivuistani. Silloin blogin virkaa täytti sivu "päiväkirja". Sinne kirjoitin jokaikisestä tallipäivästä, mitä olin tehnyt, miten oli liikutus mennyt yms. Johnny mulla oli v. 1999-2001

minä ja Thalik joskus valmennuksessa

Olikohan se kaverini Terhi, joka ensin muutti omien kotisivujensa päiväkirjan blogiksi. Tai sitten joku muu! Siitä lähti sitten ajatus, että pitäisköhän itsekin. Päivittäminen tuntui vähän helpommalta, kun ei tarvinnut koodata sen kummemmin.

Ensimmäinen blogi aukesi wordpressissä ilmeisestikin vuonna 2009 ja 2011 siirryttiin tänne Blogspotiin. Siitä hiljalleen kotisivut jäi vähemmälle ja vähemmälle ja vuosi, pari sitten lopetin domainin ja siirryin pelkästään tänne blogipuolelle.

Kuvia tuli varmasti kotisivuaikana paljon enemmän, nykyään tulee jotain kuvia laitettua tuonne http://univiidakko.kuvat.fi/ Nyt siellä on työn alla Kalajoen poniravien kuvat, muutaman lähdön kuvat on valmiina, monta vielä jäljellä...!

Thalikin kanssa kisoissa, onkohan nämä viimeiset, missä ollaan oltu

Kirjoittamisessa huomaa eron, kun alkuun sitä kirjoitti ihan kaiken, siis todellakin kaiken. Siitä hiljalleen rupesi karsimaan kaikkea epäolennaista ja lopulta jopa ihan karsimaan esim. jotain juttuja, mitä ei halunnut kertoa ihan kaikille. Nykyään sitä on jotenkin vielä tarkempi, mistä kirjoittaa. Kun lukee muiden blogien kommentteja, niin se syö enemmän ja enemmän bloggausintoa. Miksi hevosihmiset ovat niin ilkeitä?

Olisihan se hauska ajatus tienata blogilla, mutta siihen joutuisi uhraamaan ihan toisella tavalla aikaa. Toisaalta naurattaa joskus, kun "ammattibloggaajat" valittaa, kun on niin raskasta. Hei, tulkaas kokeilemaan maatilan elämää, niin tiedätte mikä on raskasta! Mutta kukin kokee asiat omalla tavallaan ja tottakai kaikki työ, johon joutuu käyttämään aikaa ja vaivaa, on raskasta - jos ei fyysisesti niin henkisesti!

Thalik ja Hani kesäkuussa 2015

Mukaan haastan Heidin hevosblogin!

Kesän kuulumisia

23.7.2016

Aloitin pienellä ulkoasun muokkauksella, edellinen olikin hieman.. talvinen! Päivittäminen on ollut todella surkeaa, enkä oikein edes tiedä, haluanko enää kirjoittaa. Mutta sitten toisaalta, tiedän, että heppojen kuulumisia seuraa täällä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat oikeasti kuulla niitä kuulumisia. Kaikki kaveritkin tuntuvat lopettaneen bloggailun, niitä olis kyllä mukava lukea! Että nyt ainakin Merja ja Heidi, tuntekaa pisto sydämmessä!

Thalikin aika on mennyt laitumella. Nyt tytön esikoulun alkaessa olen viimein päässyt ratsastelemaan. On ihan mahtavaa, kun vanhat tutut lihakset on kipeänä, kun on ollut hevosen selässä! Elokuussa tuli 11 vuotta siitä, kun Thalik muutti tänne meille. Ruunaherrahan on jo 20-vuotias eli se on elänyt yli puolet elämästään mun omistuksessa!

23.8.2016

Thalikin kanssa ratsastuslenkit on mennyt laidasta laitaan. On ollut niitä päiviä, kun se on mennyt oikein kivasti ja sitten niitä, kun ei olla päästy puimurin ohi, eikä sieltä eikä täältä vaan jouduttu kiertämään ja kaartamaan! Mutta nämä on ihan normaalijuttuja, että jätkä on oma itsensä. Se on kuitenkin niin ihanan tuttu ja turvallinen sieltä selästä käsin, vaikka vuodet vierii ja samat metkut pysyy mielessä!

Fionalle sain viimein varattua sen hammasröntgenajan, kun sillä "vajoaa" toisen puolen poskihammas. Se on ihan mysteeri, miksi se tekee niin. Sinänsähän se ei (vielä ainakaan) ole vaikuttanyt syömiseen tai elämiseen. No peruutukseenhan sekin aika sitten meni, on muuten hirveän vaikea saada järjestettyä kaksi apuhenkilöä - toinen olisi tarvittu mulle kaveriksi klinikalle ja toinen vastaanottamaan tyttöä linja-autolta eskarista. Olipa taas voittajafiilis. Olkaa onnellisia, joilla tukijoukot pyörii ja toimii!

Fiona on muutenkin ollut taas ihan ihme könkkääjä, sen toinen etunen vaivaa edelleen ja taas, sehän kuvattiinkin jo kerran. Vikaa siitä ei löytynyt, mutta jostain syystä se on varsinkin aamusta epäpuhdas. Sitten se varmaan säästää etupäätänsä ja on välillä epäpuhdas myös takaa! Ja varsinkin, jos se on kylmällä kelillä ilman loimea, sen takapää menee jumiin. Tässäpä mulla tulevaisuuden käyttöhevonen, ehkä ei. No onni onnettomuudessa, etten ole sen kanssa ehtinyt mitään tehdäkään, voisi vähän harmittaa, jos se olisi saikulla koko ajan. Toisaalta, pysyisikö sen liikkuminen puhtaampana, jos sillä olisi hyvä lihaskunto. Mene ja tiedä.

Fiona on nyt 10-vuotias ja asunut sekin jo 4 vuotta meillä! Mihin tämä aika oikein menee..

Hanin puolelta onkin sitten ikävimmät kuulumiset. Se nimittäin sairastui kesällä kaviokuumeeseen. Tottakai se on meillä laitumella ollut, jossittelu ei enää auta! Karsinalepoon en sitä voinut jättää, koska se ei halua olla yksin tallissa. Rauhallisin tilanne oli tehdä tarhan sisälle pikkutarha, jossa se sai olla kavereiden lähellä. No siellä se tilanne sitten oli se, että Fiona rupesi laihtumaan, kun ei ollutkaan niin rehevä laidun, mitä normaalisti... Eläinlääkäri kävi meillä kotona katsomassa Hania ja totesi saman kuin minä, että kaviokuume se on. Tosin pulssia ei meinannut etusesta millään löytyä, että ei ihme, että mullakin se oli hukassa! Kaksi kertaa särkylääkettä ja poni käveli jo ihan normaalisti! Muutama viikko siitä', niin käytiin vielä varmuuden vuoksi klinikalla kuvaamassa kaviot. Siellä ei onneksi ollut yhtään muutoksia eli lievällä sairastumisella selvittiin!

11.8.2016

Onneksi meillä lehmät on rampannut laitumien etuosat "puhtaaksi" nurmesta, joten Hanilla oli sitten oma pikkutarha laitumen portilla! Sitä sitten hiljalleen suurensin, Hani sitä mukaa napsi ylimääräiset heinänkorret sieltä pois. Nyt hepat onkin olleet tarhassa melkein viikon verran, Hani on vielä omalla puolellaan, koska hevosten puolella on syötävää. Ei tohdi riskeerata. Jahka syksy/talvi koittaa, niin pääsee pollet sitten samalle alueelle kaikki.

Tottakai meiltä meni rotuponinäyttely ja heppamätsäri sitten ohi pikkutamman kanssa, mutta pääasia, että se on nyt terve! Hanikin on asunut täällä jo yli vuoden ja on nyt 9-vuotias.

23.8.2016

Hevoset 2016

Hitaasti, mutta varmasti. Messuista on kuitenkin alle kuukausi aikaa!

Perinteiseen malliin joulukuussa varattiin lomittaja mulle, että pääsen lähtemään messuille. Tosin viime vuonnahan se peruuntui viime tipassa, onneksi silti pääsin! Junaliput oli varattu hyvissä ajoin ja mahtavalla tuurilla voitin Sukupostin arvonnasta mulle ja Terhille pääsyliputkin!

Edellispäivän hommia oli valita sopiva laukku, jota jaksaa kantaa koko päivän sekä vaatteet ja kaikki, mitä mukaan ikinä tarvikaan! Tytön vein mummulle hoitoon ja illalla oli sitten vielä laitettava kaikki lauantain heinät ja vedet tarhaan valmiiksi hevosille. Koska aamulla piti klo 6 lähteä ajamaan juna-asemalle!

Parin tunnin matkustamisen jälkeen Terhi hyppäsi omalta asemaltaan kyytiin ja jatkettiin vielä suunnilleen saman verran Tampereelle. Perillä odottikin ihanan keväinen keli ja hyvin toimivat linja-autokuljetukset. Bussikuskikin naureskeli ja kysyi, että olette varmaan Hevos-messuille menossa?! Ai miten niin?! Ensin piti syödä vähän messukeskuksen ranskalaisia ja sitten päästiin itse asiaan!

Väkeä oli aika kovasti liikenteessä ja katsomot oli ihan täynnä näytösten aikaan. Ei sitä kyllä seisten jaksanut katsoa, joten keskityttiin tavaroiden tutkimiseen ja hiplaamiseen, sekä tarjousten metsästämiseen! Käytiin myös Börjesin ständillä moikkaamassa Hanin entistä omistajaa! Se tuntuu vuodesta toiseen olevan tosi suosittu "myyntikoju", koska nytkin väkeä lappasin koko ajan niin paljon, ettei siellä hirveästi päässyt kaivelemaan mitään! Spooksin neulepantaa yritin katsella, mutta ei pistänyt silmään. Vaan Nellin tuliaistoive, pehmoheppa, löyty erittäin hyvänä mallina - nimittäin Polle-pehmo!! Ja oli muuten hyvä tuliainen, siitä tuli heti tytön suosikki!

Gistorin osastolla oli ihania pvc-pinnoitteisia suitsia ja muuta mahdollista, kaikissa ihanissa väreissä! Mulla oli ollut ajatuksena ostaa Hanille esim. matkaratsastussuitset, koska nahkaiset ajosuitset ovat sille liian isot. Tuolta sitten ostin ihanat pinkit suitset! Kotona sitten uteliaisuuttani kävin katsomassa heidän kotisivujaan ja tajusin, että suitset olivat olleet messuilla melkein 60 %:n alennuksessa! Eli ei huono kauppa ollenkaan!


Rider's Housen osastolta ostin ihanan pinkin kevyemmän Mountain Horsen untuvaliivin. Se oli melkein puoleen hintaan ja nätti ja ihanan tuntuinen ja tuollainen ohuempi liivi multa puuttuikin ja ja ja...!!

Arkkikaupasta oli ostettava ihana "nipsukukkaro", koska niissä oli niin ihania kuvia! Ekana silmille hypännyt selkeästi arabialaisia sisältänyt printti oli kotiutettava! Saa laittaa sinne sitten jotain pikkutavaroita, ettei kaikki pyöri käsilaukun pohjalla!

Hevosia käytiin ihailemassa, tietenkin friisiläisiä sekä arabialaista! Joka muuten oli Fionan sukulainen! Ja omistaja oli oikein mukava, hänen kanssaan vaihdettiin ajatuksia!

Päivä oli oikein mukava ja matkaseura oli taas hyvää! Enemmänhän tuo on sellainen sosiaalinen päivä, kun pääsee kaverin kanssa reissuun! Toki pitkä päivä, ku klo 6 lähdin kotoa ja klo 21.30 olin takaisin! Mutta kyllä se sitten jaloissa tuntuikin, huh huh! Sitten vielä karsinat siivoamaan ja hepat hoitamaan talliin.. Onneksi olin tuonut iltaheinätkin jo valmiiksi odottamaan!

Ensi vuonna taas uudestaan, tottakai!

Helmikuussa luistellaan...

Hani16.1.2016

Kyllä on taas vaihtelevat kelit. Jotenkin ensimmäisenä on vaan mielessä kaikki peilijäällä olevat tiet ja pihat. Tosin tänään on satanut lunta sitten ihan vaan vaihteen vuoksi. Onneksi hevosten tarhassa on heinämoskaa ja kakkaa levällään, niin se ei ole mennyt ollenkaan liukkaaksi!

Liikutuskelejä ei ole ponille ollut nyt ollenkaan, tosi kurjaa. Aina kun hetken näyttää, että huomenna on varmasti hyvä ajokeli, niin tulee säähän muutos. Tai siis lähinnä keliin. Onneksi hepat tykkää juosta tarhassa, niin ei ole mitään paikallaan seisomista päivästä toiseen!

Olin nössö enkä ilmoittanut Hania sinne rotunäyttelyyn! No ainakaan paukkupakkaset ei taida olla ongelmana, lähinnä jäiset ajokelit, tai sitten lumiloskaiset. Olisihan sitä voinut lähteä vaikka katsomaan, mutta meillä on Hanilla ja Fionalla hammashoito juurikin sunnuntaina.

Loimien kuivausta työvaate-eteisessä!

Sain viimein päätettyä, millaiset näyttelysuitset tilaan Hanille! Kauan se kestikin! Tilasin ne Börjesiltä ja paketti olisi nyt odottamassa kaupalla. Tosin meni vähän mutkan kautta, kun Posti oli mokannut ja jättänyt paketin tuonne 50 km:n päähän! Soitin sitten sinne, että voisitteko please laittaa sen paketin sinne, mihin pitäisikin. No onnistuihan se - kun oli ensin löytänyt oikeat puhelinnumerot yms. Mutta Börjesille kyllä sata pistettä, toki meillä on vähän kotikenttäetu, kun Hanin entinen omistaja on töissä siellä! Mutta sain heti tilauksen jälkeen ensin vinkin, että tilaamani suitset ei mahdu Hanille ja päästiin lennossa vaihtamaan toiset tilalle. Saati että tilaus lähti heti matkaan! Taitaa tulevaisuudessakin meidän nettitilaukset kohdistua Börjesin suuntaan! Oon tilannut joskus aiemminkin sieltä ja muistan, että nopeaa tuli paketti silloinkin.

Vertailukohteena eräs toinen yritys, josta tilasin viime vuoden lopulla. Sieltä löytyi viimein Hanille karsinataulu, jossa on shettiksen kuvat. Tilasin samalla itselle Back on Track-rannesuojat, joiden takia pakettia odoteltiin ihan hirmu kauan. Yhden viestin sain, että odottavat edelleen BOT-rannesuojia, jonka takia lähetys viivästyy. Mutta mun mielestä, jos tilauksen saaminen kestää yli kuukauden, niin olisi ollut aiheellista laittaa vaikka joku pikku hyvitys mukaan. Nyt jäi vähän sellainen olo, että enpä taida enää tilata kyseisestä paikasta mitään.

Meillä asuu majava!! Ja vinkkinä, arabit ei oo
meillä ikipäivänä jyrsineet tolppia!

Voitin muuten Just Dressagen Facebook-arvonnassa! Voittopakettiin kuului riimu (sain vieläpä valita värin ja koon!), nuolukivi sekä heppamuffinseja. Iso plussa tuli palvelusta, kun heti ilmoittivat, että saan samaan pakettiin tilata jotain, jos haluan. Eikä tarvitse maksaa tietenkään postikuluja! Siellä oli todella ihania sisätoppiksia hevosille, harmitti oikein, ettei meidän pollet tarvi niitä! Eurostarin pipo piti sitten tilata, kun löytyi sellainen, jossa oli fleecevuoraus!

Onko muuten muilla näin huonosti hyvän päälle ymmärtäviä koiria?! Meillä on Iitalla tuoreita naudan luita, mutta eihän se niiden päälle tajua samoin, kuin edelliset koirat! Iita jopa karkas tallista, vaikka sillä oli siellä syötävänä tuollainen mukava selkäpala! Moni koira olisi varmaan onnellinen tällaisesta herkuttelusta, mutta ei meidän pikku citykoira, hih!

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Hani 2.12.2015

Hei kaikki ja mukavaa uutta vuotta!
Hetki on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, joka on harmi niille, jotka näitä odottaa! Muutama niistä muistaa aina mainitakin, että miksei ole tullut uutta! Sinänsä hyvä juttu, että mitään uutta kerrottavaa ei ole. Onpa ainakin kaikki ennallaan! Loppuvuonna kelit oli tosi huonot hevosten liikuttamiseen, kovalla koppuralla kaikki paikat. Tarhan kanssa ollaan onneksi säästytty paremmin, siinä on ollut hyvä hevosten olla! Ennen joulua päästiin viimeksi ajamaan Hani (ennen näitä paukkupakkasia) ja olihan meillä mukavaa! Hani tykkäs hirmuisesti, kun sai juosta ja me oltiin tytön kans pukeuduttu hyvin ja lämpimästi, niin oli oikein kiva istuskella kyydissä! Pelto oli onneksi siinä kunnossa, että siellä pystyi juoksuttamaankin. Ponia sai vaan toppuutella, ettei ihan hirveästi revi itseänsä!

Hepat 4.1.2016

Nelli ja Hani sai joulupukilta ihanan jouluisen ratsastusloimen! Eikä ollut edes mun hankkima! Helmikuussa olis 100 km päässä shettisten rotunäyttely ja agilitykisat, siellä on samalla naamiaisluokka. Nelli kovasti odottaa, että pääsis sinne ja haluaisi pukeutua Hanin kanssa jouluteemaan! Mutta saa nähdä, itse vähän mietin, että millaiset on ajokelit ja kuinka kamalan kylmä on maneesissa olla.. Vanhaksi kun tulee, niin ei jaksa enää turhia palella, heh heh! Mutta vielä kolme päivää aikaa miettiä, ilmoittaako vai ei!

Hepat 4.1.2016

Kovina pakkaspäivinä sai jo hetken nauttia kääpiöpinseri-Iitan kanssa "ulkoilusta", kun se on niitä ainoita kelejä, että sen voi päästää irti pihalla. Tulee nimittäin hyvin nätisti perässä talosta talliin ja takaisin. Kun on niin kylmä!! Mutta eihän se kauan kestänyt, kun piti jo karata naapuriin.. Sitten se kävi välillä tallissa lämmittelemässä ja kun oltiin lähdössä sisälle, se karkas taas naapuriin.. Kyllä entisten koirien (pumi ja mustaterrieri) kanssa olikin vaan helppoa, kun ne pysyi pihassa aina - oli siellä sitten ihmisiä tai ei. Tallihommissa oli helppo pitää ne mukana, Iitaa joutuu aina kuskaamaan samalla talutusnarussa. Kottikärryjen kans se on vähän hankalaa!

Iita ulkoilupuvussa, tehnyt Aryatan's.

Minä ainakin odotan jo kesää eli lämpimämpiä kelejä! Tai olis edes tuo pakkanen vähän mukavampaa.. Nytkin -17 astetta ja tuulee! Ihan tyhmää... Hanilla ja Fionalla on molemmilla se puuttuva hammas, joten niiden hammashoito on taas edessä, kun Marika tulee Suomeen. Muistelisin, että helmikuussa. Kengitys on myös edessä, tosin vain Thalikilla, tammoilla vuolu. Onko muuten kukaan käyttänyt shettiksillä "lenkkareita/bootseja" talvella? Välillä ollut mielessä, että silloin tällöin olis hyvät olla, niin pääsis lenkittämään ponia liukkaammillakin keleillä. Kesällä varmasti käydään Hanin kanssa jossain näyttelyissä ja agilitykisoissa. Pitäisi kovasti harjoitella, että voisi osallistua myös ohjasajoluokkiin. Kärryjen kanssa se on niin vauhdikas, että sitä meidän pitää ehkä harjoitella vielä pidempään, ennen kuin uskaltaa valjakkoluokkaan osallistua! Suunnitelmia aina piisaa, kun vaan olisi aikaa! Ja odottaahan tuossa vielä Heidin laittama jouluinen haaste...!!

Pimeää ja harmaata syksyä

Kiirettä pukkaa, ei paljon ehdi kirjoitella! Ei sillä, että oliskaan paljon mitään kerrottavaa, arki rullaa samanlaisena päivästä toiseen ja viikosta toiseen!

Thalikilla oon jonkin verran päässyt ratsastamaan. Itse asiassa sen verran, että kengittäjäkin huomasi sen viimeksi! Ruunassa näkee onneksi heti sen, että se on saanut liikuntaa! Harmi, että nyt ei kauheasti taas pysty missään menemään, turha varmaan edes kertoa, kuinka märkiä kaikki pellot on näiden iänikuisten sateiden jälkeen.. Thalik on nyt hokkikengässä, vielä ei oo kyllä tarvetta ollut!

Kävin tässä syksyllä Seinäjoella moikkaamassa hyvää ystävääni Terhiä! Ei ole muuten helppoa yhdistää tällainen työ, jossa on kiinni käytännössä 24/7, "kotiäitiys" ja kavereiden näkeminen. Suoraan sanottuna olen aika yksinäinen välillä täällä, kun ainoat sosiaaliset suhteet on kauppojen myyjät ja kaikki kaverit on vain netin kautta saatavilla. Terhille ilmoitinkin muutaman viikon varoitusajalla, että mulla on kaksi vapaata lauantaita loppuvuonna, että kumpi käy, jos tulen käymään! Samantien sitten varasin junaliput, siinä mieli lepää, kun saa istua junassa tekemättä mitään eikä kukaan vaadi mitään!

Käytiin Hööksissä tietenkin! Mulla ei ollut edes mitään ostettavaa, jotain pientä vaan. Siinähän kävi sitten niin, että siellä oli tosi kivan näköisiä heijastavia liivejä. Se oli tosi hyvän mallinen ja muutenkin kiva, niin en oikein päässyt siitä ympäri ja se jäi ostoskoriin! Sitten erehdyttiin vielä kokeilemaan ale-softshell takkeja.. Niiden ovh oli 79 € ja alennusten jälkeen hinta oli huimat 25 €... Mun ei pitänyt sellaista ostaa, mutta kun Terhi ihastui takkiin, päätin kuitenkin kokeilla.. Ja se oli niin hyvän mallinen, että täytyi ostaa! Mun saldo vaatekaupoissa jäi sitten huonommaksi, ostin vain Nellille kaksi paitaa! Muistin myös ostaa saappaisiin sellaiset puhallettavat varsituet, niitä olin pitänyt ostoslistalla jo pitkään! Mulla oli melkein täysi bonuskortti ja vaatteet oli alessa Hööksissä, niin pääsi ihan uskomattoman halvalla verrattuna siihen hintaan, mitä olisi tullut ilman alennuksia!

Seinäjoen Horzelta olin varannut viikolla Hanille potkuremmin ja se käytiin hakemassa. Hyvää palvelua myös siellä siis! Muuten pyörittiinkin sitten kaupungilla ja syömässä ja puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin! Hyvä reissu!

Hanilla oli tosiaan ennen tuota Seinäjoen reissua sellainen ajokerta, että se pukitteli tosi paljon. Arvelin, että sillä olisi karvoja mahavyön välissä tms. Halusin kuitenkin varalta sille potkuremmin, mutta eipä se tosiaan tuon yhden kerran jälkeen ole enää pukitellut. Että ehkä siellä tosiaan oli karvoja välissä nipistelemässä.

Tänään täällä satoi ensimmäistä kertaa räntää, hetken näytti pientä valkoista olevan nurmikolla, mutta se meni jo!

Postauksessa viimein kuvia Alavieskan heppamätsäristä! Niistä kiitos miutsille! Miten se Hani näyttääkin niin paksulle...!

Avajaisia ja luentoa

Lauantaina käytiin Mervin hevostilan avajaisissa. Siellä pääsi tutustumaan talliin ja muihin tiloihin. Ehdittiin katsomaan maasta käsittely- sekä pyöröaitausnäytös, sitten meidän piti lähteä asioille. Olisi tietenkin ollut kiva nähdä myös kouluratsastus- ja westernnäytös, mutta.. Paikat oli hienot ja kuvien perusteella maastotkin on mahtavat! Miksei meillä...!

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa muiden ravinuorten (heh, muut olivat siis nuoria ponityttöjä!) kanssa talli Jalokavion tyttöjen luennon raviponien valmentamisesta ja ruokinnasta. Oli ihan mielenkiintoinen, kun raviponeista mulla ei ole mitään kokemusta ja ravihevosetkin olen jättänyt jo 15 vuotta sitten! Yllättävää oli, että poneilla ei ajeta joka päivä, mutta lenkillä niitä kilometrejä sitten kyllä tulee! Luennolla tytöt siis kertoivat omasta tavastaan treenata, tosin heillä oli Suomen ennätyksiä, Suomen Mestaria ja mitä vielä tallissaan, että ilmeisen toimivan tavan ovat löytäneet! Heillä oli hirveän tervehenkinen asenne poniraviurheiluun, että homman pitää olla poneille hauskaa ja niiden mieliala pyritään pitämään korkealla. Varusteet pidetään mahdollisimman luonnollisena ja selvästi olivat myös auttamishaluisia eivätkä radalla nokka pystyssä kulkevia! Kuuleman mukaan (nämä siis minun ajatuksina)  raviponitouhu on mennyt joillain turhan vakavaksi. Se on kuitenkin lasten harrastus, ei sen pitäisi olla verenmaku suussa touhuilua ja kisaamista viimeiseen hengenvetoon. Toki voitosta ajetaan, mutta poneja pitäisi kohdella reilusti. Eikä ruveta ajamaan shettisvarsoilla liian aikaisin, hui kamala!

Ja ei, meidän Hani ei lähde raviradoille - ainakaan vielä! Jos Nelli innostuu ajan myötä, niin sitten katsotaan uudestaan. Tosin sitten voi olla jo uuden ponin hommaaminen edessä, kun Nelli on vielä niin nuori! Pelkästään jo ravien aikataulut ovat nykyään niin hankalia, että menevät aina navettahommien kanssa päällekäin. Eikä mulla ole aikaa treenata kilpailevaa ravuria.. Saati aikaa ajella raveihin kovin kauas.. Mutta tutustun varmasti lisää aiheeseen, kun mahdollista!

Maanantaina kävin ratsastamassa Thalikin. Se oli jokseenkin hieman raastavalla tuulella ja sen lisäksi ei tuntunut hyvälle oikein mitenkään päin. Tehtiin sitten vain käyntilenkki ja lopussa vähän ravailtiin eteen-alas. Luulen, että se on saanut kylmää ja on jostain vaan jumissa. Mutta kun ei viitsisi "turhaan" loimittaa, vaan taitaisi se pappahevonen sen vaatia.. Thalikille ostin myös Chia de Garcian MSM-jauhetta, vähän niinkuin ennaltaehkäisemään. Onhan se kuitenkin 19-vuotias!

Eilen hepat viimein muutti talvitarhaansa. Kun ne on koko kesän ollut lehmien laitumilla, joissa sähkölanka menee suunnilleen polven korkeudella, niin hevoskokoiset aidat tuntui ihan jättimäisiltä! Onneksi alalankaa saa säädettyä haluamalleen korkeudelle, niin Hanikin toivottavasti pysyy oikealla puolen! Kuvat postauksessa onkin eiliseltä aamulta. Kännykkäkuvissa olisi vauhtia enemmän, yritän jossain vaiheessa laittaa niitäkin esille!