Joulukalenteri, päivä 16

Miksi olet päätynyt juuri tähän hevoseen/rotuun?

Miksi juuri arabi? Rehellisyyden nimissä, ensin vahingossa ja siitä se sitten lähti... ;O)) 

Ennen Thalikia mulla oli ollut kaksi hevosta, molemmat amerikanravureita eli lämminverisiä ex-juoksijoita (tai toinen ei itseasiassa koskaan selvinnyt radalle asti luonteensa takia :P ). 

Thalik tuli mulle, kun aikanaan kirjekaverina tutuksi tullut kaveri oli luopumassa Thalikista. Meni siinä aika miettiessä hevoskuvioita, mutta kun päästiin kotona lopputulokseen, että jos toinen hevoseni saadaan johonkin ylläpitoon, niin Thalik voisi meille muuttaa, koska luultavasti miehen siskon hevonen oli lähdössä tulevaisuudessa opiskelujen takia. Jolloin sitten toinen hevoseni olisi voinut tulla takaisin kotiin. 

Alkoi kova ylläpitokodin etsiminen ex-hepalleni ja se pääsikin lopulta tuttuni hevosten tallikaveriksi ja samalla reissulla, kun haettiin Thalik, vietiin toinen heppa ylläpitoon. Oli haikeaa, mutta tiesin, että kaverini päivittää tiiviisti tamman kuulumisia, joten ei se olisi paremmassa paikassa voinut olla!! 

Thalikin entinen omistaja antoi minulle kullanarvoisia ohjeita mukaan tulevan elämämme varrelle ja niillä päästiin hyvin alkuun! Tiesi vähän, mitä Thalik on kestänyt ja mitä hänen arvonsa ei ole kestänyt ;O)) Varmasti alku olisi ollut kivikkoinen ilman niitä ohjeita! 

Thalik muodostui lopulta niin ihanaksi ja rakkaaksi hevoseksi, että rupesin miettimään, että olisikohan arabi minun rotuni. Joskus sen sanoin ääneenkin ja sain kuulla olevani hullu xD 

Seuraavat hevoseni Thalikin rinnalla olivat kuitenkin taas lämminverinen ja sen jälkeen tinkeri. Luulin haluavani kylmäverisen, mutta ei se sitten ihan niin mennyt ;D Papu oli nuori ruuna, joka olisi tarvinnut niin paljon enemmän tekemistä, kuin pystyin sille tarjoamaan. Se rupesi sitten kiusaamaan Thalikia ihan urakalla ja tallissakaan se ei ihan kauniisti käyttäytyvä ollut.. Käsitellessä onneksi, mutta huomasi, että se olisi tarvinnut tekemistä!!! 

Totesin, että Papun elämä ei ole sen arvoista mun käsissä ja mietin, että josko hennoisin antaa sen ylläpitoon johonkin, jossa se saisi tekemistä. Myyminen tuntui siinä vaiheessa vielä ihan mahdottomalta ajatukselta. Kunnes Papun puoliveljen omistaja kuuli aikeistani, niin kuviot meni uusiksi. Papu sai mahtavan kodin, jossa sillä on ollut paljon tekemistä ja oikeanlaista käsittelyä! Myyminen ei ole kaduttanut päivääkään =) 

Samaan aikaan rupesi sitten tuttuni puhumaan, että arabitamma hänen tallistaan tulee myyntiin, että se ei ole hänenkaltaisensa hevonen ollenkaan. Vaikka kiltti onkin. Koska matkaa ei ollut kuin reipas 30 km, lähdin katsomaan tammaa. Harjailin sitä, taluttelin vähän ulkona ja sen sellaista. Papun lähdön jälkeen tämä tamma muutti sitten meille ja sai uudeksi nimekseen Fiona =) 

Molemmat hevoseni, Thalik ja Fiona, ovat välillä niiiiiin arabeja kuin olla ja saattaa, mutta ihan tavallisia hevosiahan ne ovat ;O) 

Minua arabissa miellyttää se suuri rakkaus omistajaan. Meillä ei voi ulkona liikkua ilman, että jompi kumpi hirnuisi perään <3 Sama asia aiheuttaa välillä myös mustasukkaisuutta siitä, että harjaan toista hevosta enkä just sitä toista ;O)) 

Toisaalta mua ei haittais joku ylivarma maastopolle, mutta toisaalta, näiden tyyliin on jo niin tottunut, että osaisikohan sitä edes maastoilla, jos ei olis jotain pikkujännittävää välillä jossain ;D 

Yks tuttu mulle sanoi kerran, että kaikkihan me haaveiltiin aina arabeista ja sinä oot sellaisen sitten laittanut!! Noh, totta puhuen, minä en ikipäivänä ole kuvitellut omistavani arabia, en varmaan edes haaveissa! 

Arabin käsiteltävyys on myös mua miellyttävää, kun sille ei tarvi rautalangasta vääntää samaa asiaa joka kerta vaan se toimii lähes ajatuksen voimalla. Riekkuakin voi narun päässä ja kuitenkin samalla seurata omistajaa nätisti!

Arabit nyt vaan on ihania, minkäs he itselleen mahtaa ;O)) <3