lauantai 15. lokakuuta 2011

Epätoivo

Tänään illalla se iski - epätoivo.
Miten ihmeessä kuvittelin, että minä saisin ratsutettua ison ja itsepäisen hevosen?
Miten luulin sen onnistuvan, kun en omista edes kenttää?
Miten se onnistuisi muutenkaan, kun ei ole ikinä lapsenvahtia, että pääsis säännöllisesti työstämään hevosta?
Kuvittelinko, että mulla olis rohkeutta mennä yksin selkään ja vain lähteä ratsastamaan sillä?

Illalla hakiessani hevoset sisälle päätin pitkästä aikaa satuloida Papun. Hypin ja pompin ja heiluin ja muuta. Nousin jalustimeen, hypin siinä ja kun mitään reaktioita ei tullut, menin selkään. Ensin mahalleen satulaan ja siitä edelleen selkään asti. Ja kun kaikki meni hyvin, nousin melkein suoraan istumaan ja koko ajan Papu sai rapsutteluja ja kehuja. Selästä alas tullessa ruuna kuitenkin säpsähti jotain ja jotenkin se aiheutti mun aivoissa tuon ylhäällä olevan ajatuksen, tai siis ajatukset.

Olispa kesällä jo tajunnut, olis ehtinyt viedä ruunan johonkin koulutettavaksi... Ei sitä paljon talvella viitsi viedä, että pysyy talli lämpimänä ;O)) Mut pitänee ruveta miettimään ja katsomaan, että josko keväällä veis sen sitten johonkin ratsukoulutukseen..

En ymmärrä, miten tuo ruunan käytös sai mut niin epätoivoiseksi =/
Jos joku olis seissyt vieressä ja tarjonnut ostavansa pikku-ukon, niin samantien olis lähtenyt.
Mutta jos ei veikkaa ei voi voittaa, joten...


9 kommenttia:

  1. Onks tää ollu sulla kauan tää hepo?
    Ja onko sillä vielä koskaan ratsastettu?

    VastaaPoista
  2. Se on ollut vuoden mulla eikä sillä ole ratsastettu eikä ajettu ikinä. Eli ihan raakile ;D

    VastaaPoista
  3. Kyllä siintä vielä hiano hummailu hevoinen tulee, älä vaivu epätoivoon. :)

    VastaaPoista
  4. Pienin askelin, pieniä hetkiä kerrallaan kun niitä pieniä hetkiä suodaan. ;) Onko sulla kaveria siellä jos yksin tuntuu epävarmalta?

    VastaaPoista
  5. Kyllä siitä varmasti hieno ratsu tuleekin, kun sen vaan joku kouluttaa :P
    Yksin se on vaan ehkä turhan haastavaa :S

    Jenni, kyllä mulla mahdollisuus on saada kaveria avuksi, mutta sitten pitäs vielä Nelli saada johonkin ;D

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti asia järjestyy jollain tapaa, joko saat apua ja Nellille hoitajan tai viet Papun jonnekin koulutukseen. :)

    Meillä tuon yhden kanssa vähän sama tilanne, paikkoja ei vielä ole kunnollisia (kun kenttäkään ei ennättänyt valmistua vielä, aika kun on rajallista sittenkin vaikka luulin että sitä oli tarpeeksi..vaan ei ollut) ja yksin on vähän turhan riskialtista. Jospa jotenniin nämä asiat järjestyy. :)

    VastaaPoista
  7. Niin, eikös olekin vähän liian haastavaa, kun yksin ja ilman kenttää pitäisi yrittää :S Ja ehkä vaarallistakin :S

    VastaaPoista
  8. Luin blogia töissä, mutta en jostain syystä päässyt kommentoimaan sieltä, joten nyt kotoa pääsin kirjoittamaan. :)

    Ajattelin sua lohduttaa muistuttamalla, että Papu on vasta 5-vuotias ja muhkua rotua, joten ruuna on vasta lopettelemassa kasvuaan. En siis murehtisi sitä, että ratsukoulutus jää tuonnemmaksi. Antaa Nellin ja Papun kasvaa rauhassa ja sitten, kun tilanne on sulle parempi, niin voi alkaa miettiä ratsuhommia. :) Papu on niin nuori, että teillä on vielä monia, monia vuosia edessä, jolloin ehditte harrastaa ratsuhommia! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  9. Tuohan se tässä on kyllä onni, et Papu on vielä kasvava nuori, että en ainakaan pääse ratsastamaan sitä kipeäksi kasvuiässä ;)

    Ei enää tunnu niin epätoivoiselle, onneksi ;D Ja vaikka se välillä onkin ärsyttävä juntti (muistuttaa mua, miksi tykkään herkistä hevosista!!), niin on se silti niin mussukka ;D Ja ylpeä siitä saa olla, kun ikkunastakin ihailee sen massavaa olemusta!

    Tänään se rupesi näyttämään taas mustalle, kun talvikarva tuuhenee.

    Piti vielä kommentoida johonkin siitä, että ihan uskomatonta, et Jack mahtui siihen 145 cm sadeloimeen aluksi!!! Ei voi olla todellista! Kyllä mä sen sadeloimen muistan, tietenkin - mutta en sitä, et se oli niin "pientä" kokoa ;D

    VastaaPoista