Olga ja kohtutulehdus

Ensinnäkin, mukavasti on osallistunut arvontaan porukkaa ja tullut jopa lisää lukijoitakin! Kiva!
Vielä pari päivää aikaa osallistua!

Minä ja Olga 7 viikkoa

Olga rupes viime viikolla nirsoileen ruoan kanssa ja viikonloppuna ei mennyt edes raaka jauheliha eikä mikään muukaan. Tiistaina sain sitten eläinlääkärille ajan ja käytiin siellä. Suoraan sanottuna olin sinne ajaessa jo valmistautunut viimeiseen matkaan rakkaan mustaterrierini kanssa. Se oli niin laihtunut ja surkea. Koko ajan se on kulkenut kävelyllä ja pihalla mun kans. Mä en tajua, kuin suuri kipukynnys näillä on, ei ne mitään kipua näytä.

Pelkästään oireet kuultuaan (yökkäilee, juo ja pissaa paljon, ei syö, on laihtunut nopeasti) ja mahaa tunnusteltuaan (aristeli) eläinlääkäri oli varma, että kohtutulehdus on kyseessä. Lämmötkin oli koholla. Olgallahan hoidettiin pari vuotta sitten kohtutulehdusta. Ultrattiin vielä, että näkee, kuinka paha tilanne on. Ja olihan se aika paha =( Leikkausta en halunnut ajatella, Olgan viime kesäkin oli jo niin vaikea, että en usko sen selviävän ensi kesästä, jos tulee yhtä lämmintä. Joten kokeiltiin lääkitä.

Olga sai 10 päivän antibioottikuurin, kipulääkettä ja hormonipiikkejä. Tuo hormoni auttaa kohtua tyhjentymään. Se oli tosi arvokasta ainetta, mutta onpahan ainakin yritetty pelastaa koira. Sitä laitettiin kolme piikkiä tiistaina ja keskiviikkona ja jos selvitään ensi viikkoon, niin sitten vielä yksi satsi.

Kehoitus oli seurata tämä viikko tilannetta ja toimia sen mukaan. Jos ruoka ei ala maistumaan eikä muutenkaan koira näytä paranevan, on sitten se viimeinen matka edessä.. Jos taas tilanne muuttuu paremmaksi, niin ensi viikolla laitetaan vielä lisää sitä hormonia, kun se kohtu pitäisi saada ihan tyhjäksi.

Varmaankin kipulääkityksen takia Olga oli jo kotia tullessa tosi pirtsakka! Tai ainakin siihen verrattuna, mitä se oli lähtiessä ;O) Se jopa otti yhden palan jauhelihasta, jota sille annoin. No, se ei vielä paljoa ole, mutta on se enemmän, mitä se on moneen päivään syönyt. Mutta ei se todellakaan kunnossa ole, aamulla käytiin 20 min rauhallisesti kävelemässä peltotiellä, niin kyllä se kotimatkalla oli jo aika naatti.

Tämä viikko siis katsotaan tilannetta ja tehdään sitten sen mukaan lopullinen päätös.
Kurjaahan se on, varsinkin kun Veran poismenostakaan ei ole kuin pari kuukautta, mutta mä en aio antaa Olgan kärsiä. Vaikeaa siitä tekee se, ettei se näytä sitä kipua, mutta eiköhän tuo ruokahalu jo kerro paljon.